Sanna Koiviston elämäntyö esillä Kemin taidemuseossa – ilmoittaudu avajaismatkalle 1.4.!

Sanna Koivisto tunnetaan erityisesti julkisista veistoksistaan, joita ovat muun muassa Sotalapsipatsas Kemissä, Tiernapojat Oulussa, Ajan kulku Oulun kaupungintalon vieressä ja Uittopatsas Iissä. Nyt Kemin taidemuseossa on esillä Sannan yksityisiä teoksia hänen pitkältä, lähes 50 vuotta kestäneeltä taiteilijauraltaan.

Sanna Koivisto aloitti taiteilijan työnsä Kemissä vuonna 1977, valmistuttuaan Lahden taideinstituutista. ”Kemi on minulle läheinen kaupunki. Äitini oli kotoisin Kemin Lautiosaaresta ja isäni Kivikolta”, Sanna kertoo, ”Asuin itsekin Kemissä toistakymmentä vuotta, Ristikankaan vanhassa osuuskaupassa”.

Sannalle taitelijan työ oli ilmeinen jo lapsena, mutta vanhemmilta sen hyväksyminen vei hieman aikaa: ”Näethän sie Pentti, etteihän tuosta raukasta ole mihinkhän muuhun. Anethan sen mennä taidekoulhun!”, äiti viimein totesi ja isä myöntyi Sannan taideopintoihin. Sanna suoritti Lahdessa yhtä aikaa kuvanveisto- ja taidemaalauslinjat. Hän sai stipendin kuvanveistosta.

Sanna muutti Iihin vuonna 1988 ja sai työtilan vanhalta Kauppilan kansakoululta. Koulu ja  suuri osa Sannan töistä tuhoutuivat tulipalossa vuonna 2003 ja. Savuavien raunioiden edessä syntyi taiteilijakollegoiden Helena Kaikkosen ja Antti Ylösen kanssa ajatus, että he tarvitsevat uudet työtilat. Kaisa Kerättären avustuksella he laativat hyvin perustellun hankehakemuksen EU:lle. Hanke sai mittava rahoituksen ja se oli alku Taidekeskus KulttuuriKauppilalle.

Elämäntyö jatkuu

Miksi elämäntyötä esittävä retrospektiivinen näyttely? ”Minulla alkaa olla ikää ja siksi haluan nähdä koosteen omasta tuotannostani saman katon alla”, Sanna perustelee.

Näyttelyssä on esillä muun muassa pronssi-, betoni- ja keramiikkaveistoksia, piirustuksia ja piirustusmaalauksia, kuten hän itse tekniikkaansa kuvailee. Hän on myös kehittänyt itse uusia tekniikoita: ”Se on ihanaa, siinä voi käyttää laajasti luovuutta ja löytää uutta!”, Sanna iloitsee, ”Tilaustöissä, kuten muotokuvissa, käytän perinteisempiä tekniikoita”.

Sanna pohtii luonnon, eläinten ja ihmisten suhdetta, sitä kuinka luonto on alistettu ihmisen ahneudelle ja hyväksikäytölle.  Myydyt morsiamet -sarja kertoo puolestaan naisten asemasta, hyväksikäytöstä ja suhteesta luontoon. ”Nämä teokset ovat kuvallista pohdintaa aiheista, joita mietin ja jotka huolettavat minua”, Sanna kuvailee. Useissa teoksissa välittyy kuitenkin arjen ja leikin aurinkoiset puolet: ”Minussa elää edelleen pieni lapsi, siksi minulle on luontevaa ja helppoa ilmaista lapsiveistosten kautta ihmisyyden parempia puolia. Saan siitä myös hyvää mieltä”. Lapsiaiheiden lisäksi eläinrakas Sanna tekee näyttäviä eläinaiheisia teoksia.

Taiteilijan työ ei lopu elämäntyötä esittelevään näyttelyyn vaan työ jatkuu: ”Niin kauan kuin korvien välissä jotain liikkuu ja kädet toimivat, tulen toteuttamaan uusia teoksia”, Sanna nauraa iloisesti.