Kuolema on elämää?

Kuolema on elämää? -hankkeessa tutkittiin kuolemaa eri näkökulmista ja kysyttiin voiko taiteen avulla ylittää näitä ajallisia rajoja ja tuoda menneisyyden ihmisen lähemmäs nykyihmistä, samalla purkaen kuolemaan liittyviä myyttejä ja kuolemaa tabuna?

Hanke lisäsi tietoisuutta kuolemasta, kuoleman merkityksestä ja kuoleman kulttuurihistoriallisista taustoista. Lisäksi tavoitteena oli herättää keskustelua kuolemasta: miten nykyihmisen kuolemanpelkoa voidaan lievittää ja miten voisimme suhtautua arkipäiväisemmin kuolemaan? Hanke sisälsi kolme työpajaa sekä näyttelyn Iin kotiseutumuseossa ja Teatteri Quo Vadiksen Rituaaliluento-esityksen.

Työpajat järjestettiin maalis-huhtikuussa 2017 Taidekeskus KulttuuriKauppilassa. Ensimmäisessä työpajassa kerättiin ja kerrottiin kevyellä otteella uusia iiläisiä kummitusjuttuja, keskusteltiin teatteriharjoituksissa kuolleiden kanssa sekä mietittiin ihmisen elinkaarta kuvataiteen keinoin. Toisessa työpajassa pohdittiin mitä meistä jää jälkeen ja miten tulevaisuuden arkeologit mahtavat tätä kaikkea tulkita? Lisäksi mietittiin mitä muuta kuin materiaa meistä jää sekä tuunattiin pienoisarkkuja erilaisilla ympäristön tarjoamilla materiaaleilla.

Kolmannessa työpajassa osallistujat tutustutettiin Iin Haminasta löytyneisiin luihin, sekä siihen, mitä ja miten luiden perusteella voidaan menneisyyden ihmisen elämästä tulkita.

Kuolema on elämää -projekti huipentui kesäkuussa 2017 Huilingin lavalla pidettyyn tapahtumaan, johon Teatteri Quo Vadis toi spektaakkelinsa. Samana päivänä Iin kotiseutumuseossa avattiin nykytaidetta ja kulttuurihistoriaa yhdistävä kuolemaa käsittelevä näyttely. Hankkeen toteuttivat ohjaaja Otso Kautto, kuvataiteen professori Jaana Erkkilä, museotyöntekijä/tuottaja Hanna Puolakka, filosofian tohtori Sirpa Niinimäki sekä kulttuurivastaava/kuvataiteilija Merja Briñón. Hankkeen tuottivat yhteistyössä Iin kunta ja Taidekeskus KulttuuriKauppila ja se oli osa Iin kunnan Suomi100 -ohjelmistoa.